• Sohvi Nyman

Huulipuna kerrallaan muutetaan maailmaa paremmaksi

Sattuipa taannoin, kun suntio näki minun laittavan huulipunaa ennen kastetilaisuutta, että tuli juttua meikkaamisesta ja erityisesti siihen liittyvistä asenteista. Jossain on joskus (ja siksi se on vähän vieläkin meissä) ollut semmoisia ajatuksia, että meikkaamisella haetaan vääränlaista huomiota ja että naaman maalaaminen leimasi naisen johonkin huonompaan kastiin. Tästä syystä liian monen pienen tytön ja jopa aikuisen naisen päähän on taottu huonoa omaatuntoa itsensä kaunistamisesta. Jopa peiliin katsomisesta.


Sukupolvien takana kaikuvat asenteet elävät vieläkin ja meikkipussin sisältöä tai itsestään huolehtimista arastellaan. Tuntuu siltä, että pikemminkin jalustalle nostetaan kilpailua siitä miten halvalla saippualla sitä saa naamansa pestyä kerran viikossa saunassa ja kerrotaan tarinaa siitä miten saunan jälkeen lätkitään niveaa poskiin mummolta peritystä peltirasiasta. Tämä kauneusrituaali tehdään tietenkin vain jos ehtii. Koska kaikki elämästä, ajasta, rahoista ja sydänverestä pitäisi antaa sille omalle perheelle: puolisolle ja lapsille ja vielä työlle, joka on valmis korvaamaan sinut tuosta vain. Tältä suntiolta oli illanvietossa tiedusteltu aidolla ihmetyksellä, että ”miten kirkon töissä oleva nainen voi käyttää huulipunaa?!”


Minä olen nainen ja minäkin olen kirkon töissä. Olen tykännyt meikeistä ja ehostuksesta aina. Äitin ja mummin huulipunat oli pienestä Sinistä ihmeellisiä. Leena-ystävän kanssa harjoiteltiin sitten 80-luvulla, ”yvesrohkerin” sinistä luomeen ja huurteista korallia huuleen. Konfirmaatiolahjaksi toivoin semmoisen meikkityöpöydän missä oli avattava peilikansi ja lokerikko meikeille. Se kansi oli harvoin kiinni. Opiskelu tapahtui muualla kuin pöydän ääressä. Kun pääsin vanhempana lauluhommissa lavoille ja telkkariin, se maskeeraus, meikkituolissa istuminen, se oli parasta. Lisäksi sai orastavan tähteyden ja edustamisen varjolla käyttää tekoripsiä, täydentää meikkivarastojaan ja opetella tekemään kunnon tällingit itse!


Minulle ihmisen Kauneus tulee aina sisältäpäin. Siihen vaikuttaa ravinto ja uni, mutta kaikkein eniten se miten kannamme ja arvostamme itseämme. Kauneus heijastuu erityisesti käytöksenä toisia ihmisiä kohtaan. Hyvä meikki ei ole maski jonka taakse piiloutua vaan ehostusta, sisäisen kauneuden ja voiman tuomista pintaan. Moni mies hokee, että naiset ovat kauniimpia ilman meikkiä. Mutta harvapa heistä arvaa, että sen luonnollisen lookin taustalla on tuntien tupsuttelua. Ei me meikata miehiä tai edes aina toisiamme varten, vaan itseämme, tai niin sen pitäisi olla.

Neuvoin suntio-ystävääni seuraavan kerran vastaamaan, että ”onhan korostettava sitä minkä Luoja on niin kauniiksi luonut!”


Mitäs jos tultais 2020-luvulle ja ruvettais Naiset (ja muutkin) nauttimaan elämän pienistä Luxus-jutuista, niinkun huulipunista, kampaamokäynneistä ja posken tunnusta kasvonaamion jälkeen. Nautitaan naiseudestamme. Rakastan Drag-kuningattaria erityisesti siksi, että he ymmärtävät syvällä tasolla elää naiseutta todeksi. Naiseus ei ole itsestäänselvyys. Naisellisuus on voima ja Kauneus on lisäarvo, niin kuin Lenita Airistokin julistaa.


Rakastetaan itseämme ja kehutaan toisiamme, annetaan sen Voiman näkyä ja huulipuna kerrallaan muutetaan maailmaa paremmaksi.

Tämän vieraskynäpostauksen kirjoittaja on Sini Ikävalko on 43v. Ihana helsinkiläinen Nainen, Äiti, Henkinen rinnallakulkija, Kouluttaja ja ”se laulava pappi”

www.siniikavalko.fi


Sini oli Mary Kay -meikki-illassa kokeilemassa ja leikkimässä eri silmämeikeillä ja värisävyillä. Näin korona-aikana ei tule paljon laittauduttua. Meikki voi olla myös leikki.


21 views
 

©2020 by Sohvi Nyman Oletihana! Proudly created with Wix.com